<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
- Lauantai on paras päivä.
- Niinkö? (skeptinen sisäinen puhe: tietysti koska on karkkipäivä; skeptisempi sisäinen metapuhe: lapsi tietää, että miellyttääkseen äitiä kannattaa sanoa, ”koska saa olla sinun kanssa”)
- Lauantaina saa siivota! (leveä tyytyväinen virne)
- Hyvänen aika sentään, voi herran jestas, no ohoh.
Täytyy sulatella. Tarkka mietintä. Äiti kävelee keittiöön. Muistoja tulvii silmiin, nenään, korviin. Joopa joo, totta tämäkin on. Pieni poikahan tarjoutuu avuksi tuon tuosta. Kerran kun äiti järjesteli keittiön komeroita, apulaisen kourissa maustepurkit löysivät itsensä pituusjärjestyksestä. Isän huomion saa sillä kun kysyy tiesiköhän mummi, että tiskivedessä voi pestä kumpparit? Veljeltä saa villin myönteisen nyökytyksen retoriseen kysymykseen ”eikös ois helpompi jos pakastimen sisällön järjestäisi sen mukaan, että lapsi ylettää jätskeihin ja mansikoihin?”. Kaikki kamat ulos vaan, kapum, ja tunnin päästä on jo uusi parempi lapsentahtinen järjestys sulatetussa systeemissä. Harmi vaan kun pakastusohjeet pitävät paikkansa. Pariin kertaan sulanut tenavatuutti ei tosiaan ole yhtä hyvää kuin sulamaton versio.
Siivous siis miellyttää pientä poikaa. Hänen sisäinen järjestyksen tarpeensa ei aina kyllä kohtaa aikuisen ajatuksia siitä mikä on siistiä ja siistimistä, mutta äidin skeptinen asenne sietää saada tuuletusta. Kutsuttakoon nyt vähintään pojan entistä kirjahyllyä suosiolla rekkapysäkiksi ja vaatekaappia sekatavarakopperoksi. Jos 9/10 talon pinta-alasta määritellään siistiksi äidin kriteerein, niin eikö muutamilla rekkapysäkeillä ja sekatavarakopperoilla voi vapaasti olla oma järjestelmällisyyden logiikkansa. Jos yhdellä hyllyllä on neliskulmaisten etuvaloisten tukkirekkojen paikka, niin kai sen nyt yksi äitikin ymmärtää, ettei sinne silloin perävaunullista pyöreä etuvaloista konttirekkaa tungeta.
Pienen pojan veli on toisenlainen olento. Veliolennon elämismaailmassa siivous on sana joka on tarkoitettu koululaisille, ei päiväkoti-ikäisille. Eikä maailmassa mitään hyllyjä tarvita. Onhan meillä lattiat ja katto kamakasan rajoina. Poika onkin usean vuoden järjestelmällisen observoinnin tuloksena päätynyt siihen, että siinä missä hän on allerginen ja saa näppylöitä penisiliinistä, veliolento on allerginen mm. imureille. Oireina on mm. imuroitavalta alueelta poistuminen lattiaa tömistellen, epämääräinen sekalaisten sanojen karjunta, pistävien katseiden ammunta, nyrkkien takominen ilmaan tai kohdalle osuviin esineisiin, hampaiden näyttäminen, pään kiivas pyöritys. Vain savu korvista puuttuu. Mauri Kunnaksen Berserkki Erkki tuntuu pojasta ja äidistä niin tutun läheiseltä hahmolta.
Ekaluokkalainen tietää mitä tahtoo. Hän tahtoo pitää berserkinkaltaisten olioiden allergiset reaktiot minimissään. Samalla kun tuplaa järjestyksen valtakuntansa pinta-alan. Veljelläkään ei tulevaisuudessa ole kirjahyllyjä. On kirjakerrossänky ja kasa leluja kätevissä paperikasseissa. Ne saa nopeasti mukaan jos tulee maanjäristys. Uhrautuvasti poika suunnittelee tuovansa omia tavaroitaan veljen huoneeseen. Huone parka näyttäisi muuten niin tyhjältä. Pystyssä on pian pienen pojan laajenevan rekkafirman sivukonttori. * Lauantai = siivouspäivä. Siivous = lajittele luovasti, laajenna lelureviiriä. Lauantai on paras päivä.
*Pienen pojan salainen fantasia: oikein jos hyvä säkä sattuu, veliolento siirtää siivouksen ajaksi silmänsä pihalle ja saadaan houkutelluksi myöhemmin leikkiin, jossa hän on roskakuski. Veliolento kantaa itse, autuaan onnellisena, paperikassimerirosvoleluaarteensa roska-autoon ja päräyttää sillä kaatopaikalle (pihalla olevaan sekajätelaatikkoon).
